Vaikka näin,että voimanne hiipuu ja sairaus väsyttää,tuntuu silti kuin liian varhain olisi teidät otettu pois minulta.Ani kamppaili kasvainperäisen epilepsian kanssa vuoden päivät ja Iitulle taasen ilmestyi yllättäen iso paha kasvain jota ei voinut enään leikata.5 - vuotta olitte meillä ja tuntuu kuin koskaan ette muualla olisi olleetkaan.Pitkän hyvän elämän elitte ja paljon meille annoitte.Nyt taivaan isä tarvitsee parhaita rekikoiriamme.Tiesin,että lähdette molemmat pian ja en halunnut teidän lähtevän yksin,nyt saatte mennä yhdessä.yhdessä tulitte ja yhdessä lähdette.Suuren surun murtamina sanomme näkemiin,emme hyvästi,emme hyvästi koskaan,vaan näkemiin,kerran taivaassa tavataan.Ani ja Iitu elivät 12 ja 13 vuotiaiksi.

 ANI

 IITU

Minä katselin sinua pitkään ja hellästi silittelin,
ja mietin, lieköhän ketkään
silmin niin viisahin
minulle katsetta luoneet, hellyyttä hellempää,
tai ystävyyttä suoneet mi aina ymmärtää?

Sinä teit sen joka hetki,
minunlaistani rakastit ain,
ja kun nyt päättyy yhteinen retki
sinä katsot, katsot vain-
mutta sylissäni vielä
sinä nuolet kädenselkää,
ja minä tiedän, että et siellä
metsänpeitossa mitään pelkää,koska
 
Mä en usko tarua ollenkaan,
etteikö eläimet taivaassa kanssamme oisi,
nehän aina antavat parastaan
eikä kelleen murhetta soisi,
ja jos sieluista sitten puhutaan
miten Luoja niin unohtaisi,
ihan itseluomilta luoduiltaan?
ei niin hän tehdä voisi.

Ennen kuin silmät sammuivat
minä kerroin oravista,
joita eläinten taivaassa haukkua saa
ihan kaikista puiston puista-
ja sitten se vaipui, vaipui vain
loppui yhteinen taival rakkaiden,vaan kerran näemme

MINÄ TIEDÄN SEN!!!